Jukka Ilmari Jokilehto in memoriam
Jukka Jokilehto (1938 – 2023) oli arkkitehti, kaupunkisuunnittelija ja filosofian tohtori. Hän valmistui arkkitehdiksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta 1966 ja filosofian tohtoriksi Yorkin yliopistossa 1986.
Jukan suunnittelijan ura alkoi 1950-luvun lopussa hänen isänsä, lääninarkkitehti ja taiteilija Eero Jokilehdon toimistossa ja jatkui Kaija ja Heikki Sirenin ja sitten Olli Kivisen toimistoissa. V. 1970 soitti Jukalle Aarno Ruusuvuori, joka oli tuolloin ICOMOSin (International Council on Monuments and Sites) Suomeen perustetun kansallisen osaston puheenjohtaja, ja kysyi häneltä halukkuutta osallistua restaurointikurssille Roomassa (silloin Rooman keskus, nyk. ICCROM, International Centre for the Study of the Preservation and Restoration of Cultural Property). Jukka päätti osallistua arkkitehtuurikonservoinnin kurssille. Rooman kurssilta ICCROM palkkasi hänet assistentiksi seuraavalle vuosikurssille ja vakituiseksi v:sta 1973 lähtien. Siellä hän tutustui myös tulevaan puolisoonsa, iranilaiseen arkkitehti, tri Mehr-Azar Soheiliin, josta tuli tärkeä yhteistyökumppani.
Jukka oli ICCROMin henkilökuntaa aina eläköitymiseensä 1998 saakka. Hän toimi kansainvälisenä koordinaattorina, johtajan neuvonantajana ja apulaisjohtajana sekä arkkitehtuurikonservointiosaston johtajana ja vielä eläköidyttyäänkin ICCROMin neuvonantajana ja avustajana. ICCROMin 38:n vuoden aikana Jukka koulutti tuhansia opiskelijoita ja tutkijoita restaurointialalle eri puolille maailmaa.
Jukan vastuulla oli paitsi arkkitehtuurikonservoinnin koulutus myös ICCROMin kurssien järjestäminen, niiden sisällön jatkuva uudistaminen ja opettaminen. Rakennussuojelun historian ja teorian luennot olivat hänen ominta alaansa. Jukka laajensi arkkitehtuurikonservoinnin kurssia kehittäen nk. integroidun kaupunkisuojelun sisältöjä mm. alueellisena ITUC-koulutusohjelmana. Hän edisti itsenäisiä, temaattisia ja alueellisia oppijaksoja, niiden joukossa myös Suomessa toteutettua ICCROMin modernin arkkitehtuurin suojelukurssia. Tämä MARC-kurssina tunnettu kurssi käynnistettiin yhdessä Alvar Aalto Akatemian kanssa, nykyisin sen traditiota jatkavat Tanskan järjestämät pohjoismaiset Nordmak-kurssit. Jukan ansiosta ICCROM käynnisti erilaisia missioita ja laajoja alueellisia kehittämishankkeita myös Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa.
Jukka oli kysytty ja arvostettu luennoitsija muuallakin, yliopistoissa ja asiantuntijaseminaareissa eri puolilla maailmaa. Hän tuki auliisti alan tutkijoita, keskusteli ja toimi vastaväittäjänä lukuisille asiantuntijoille myös Suomessa.
Jukan panos restaurointifilosofian ja -historian tutkijana on ylivertainen. Hän on julkaissut satoja artikkeleita. Teoksista tunnetuin on väitöskirja ja sen pohjalta julkaistu A History of Architectural Conservation, joka on käännetty monelle eri kielelle ja kuuluu jokaisen rakennussuojelun ja restauroinnin asiantuntijan peruslukemistoon. Jukka korosti aina historiallisen kontekstin ymmärtämistä arvioitaessa suojelukohteita ja määritettäessä suojelutavoitteita. Väitöskirja, työ ja luennot artikkeleineen korostavat erityisesti suojelukohteiden autenttisuutta, paikan henkeä ”genius loci” ja kulttuuri-identiteettiä.
Jukka oli mukana perustamassa kansainvälistä koulutuskomiteaa (ICOMOS International Training Committee CIF) ja kehittämässä alan koulutuksen yleisiä suuntaviivoja sekä kansainvälisesti (Guidelines for Education and Training in the Conservation of Monuments, Ensembles and Sites 1993) että alueellisesti, mm. Suomessa v. 1995 järjestetyn ICOMOSin kansainvälinen seminaarin Conservation Training – Needs and Ethics puitteissa.
UNESCOn maailmanperintöluettelon ja -kohteiden hoidon kehityksessä Jukka oli mukana vuosikymmeniä sekä neuvonantajajärjestöjen ICCROMin ja ICOMOSin että sopimusvaltioiden asiantuntijana niin arvioinneissa kuin kehittämistyössäkin. Tämän työn tuloksia ovat mm. ensimmäinen Global Training Strategy for World Cultural Heritage v. 1995, UNESCOn aloitteesta laadittu Vienna Memorandum v:lta 2005 ja UNESCOn hyväksymä Suositus historiallisten kaupunkimaisemien suojelusta/Historic Urban Landscape Recommendation vuodelta 2011. Laajalevikkisiä ja kauaskantoisia ovat maailmanperinnön käsikirjat: maailmanperintökohteiden hoito-ohje Management Guidelines for World Cultural Heritage Sites yhdessä Sir Bernard Feildenin kanssa vv. 1993 ja 1998, maailmanperintökohteiden tulevaisuutta luotaava The World Heritage List: Filling the Gaps, An Action Plan for the Future of the World Heritage List v:lta 2005 sekä erityistä yleismaailmallista arvoa avaava The World Heritage List: What is OUV v:lta 2008.
Ansioistaan Jukalle myönnettiin lukuisia tunnustuksia, mm. ICCROM Award, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan merkki ja Jugoslavian Lipun veljeskunnan kultaisen tähden merkki. Hän oli kansainvälisen ICOMOSin kunniajäsen ja ICOMOSin Suomen osaston kunniajäsen.
Jukan verkostot olivat ainutlaatuisen laajat. Hän oli monilahjakkuus, jonka lukeneisuus, erinomainen kielitaito sekä piirtämisen ohella musikaalisuus ja viulun soitto kuvaavat hänen syvää sivistystään. Jukan laajasta arvostuksesta ympäri maailmaa kertoo ICCROMissa viime joulukuussa järjestetty muistotilaisuus, jossa häntä kuvattiin vaatimattomaksi ja yhteistyötaidoiltaan diplomaattiseksi asiantuntijaksi, joka ei nostanut itseään kateederille, mutta jonka osaamista kaikki kunnioittivat. Syvä ammatillinen tietämys, laaja kokemus eri puolilla maailmaa ja henkilökohtainen, lämmin olemus ovat jääneet häntä muistavien mieleen. Jokilehtojen koti Roomassa Via Anicialla on tuttu monelle ujolle suomalaisopiskelijalle vuosien varrella nautitusta lämpimästä vieraanvaisuudesta.
Mona Schalin, Kirsti Kovanen, Tommi Lindh, Panu Kaila, Sirkkaliisa Jetsonen, Liisa Tarjanne, Pekka Kärki, Margaretha Ehrström, Maire Mattinen – Jukan ystävät.
