Julistus arkeologisen perinnön suojelusta ja hoidosta

Taustaa

Venetsian julistuksen 16 artiklasta yksi – artikla 15 – käsittelee erikoisesti arkeologisia kaivauksia ja raunioita. Useimpien artikloiden ”kielen” voi hyvällä tahdolla kääntää arkeologiseksi. Perusteiltaan Venetsian julistus on kaikesta huolimatta suuntautunut rakennuksiin monumentteina eikä sen ala kata jäännöksiä, joiden luonne on muu kuin arkkitehtoninen. Miljoonien vuosien kulttuurin – laajassa mielessä – kehitys jää julistuksen ulkopuolelle.

Ajatusta Maailman arkeologisen perinnön julistuksesta kehiteltiin ja ideoitiin 1970-luvulla useissa yhteyksissä. Ratkaisevaa sen edistymiselle oli Society of American Archaeologists-seuran järjestämä symposium Dallasissa 1975. ICOMOS:in verraten konservatiivisesti asennoituva johto asettui hankkeen taakse paljon myöhemmin: Arkeologisen perinnön julistuksen laatiminen otettiin järjestön ohjelmaan Rostockin–Dresdenin yleiskokouksessa 1984.

Julistuksen luonnosta ryhtyi valmistelemaan samassa yleiskokouksessa perustettu alakomitea International Committee on Archaeological Heritage Management (ICAHM). Käytännön työn teki alakomitean Skandinavian maiden edustajista koottu sihteeristö. Avainhenkilönä sekä aloitteentekijänä että rakentajana oli Margareta Björnstad, ICAHM:in ensimmäinen puheenjohtaja. Julistuksen alustava luonnos esiteltiin Washingtonin yleiskokouksessa 1987.

Tukholmassa 1988 pidetyssä ICAHM:in 1. kansainvälisessä symposiumissa luonnosta tuuletettiin eikä aiheetta. Varsinkin kehitysmaiden edustajat arvostelivat aiheellisesti luonnoksen elitistisyyttä ja länsimaisuutta. Pitkän mielipiteiden vaihdon ja myöhemmän työn tuloksena ICOMOS hyväksyi Julistuksen maailman arkeologisen perinnön suojelusta ja hoidosta (Charter for the Protection and Management of the Archaeological Heritage) yleiskokouksessa Lausannessa 1990.

Julistuksen – jota ehkä voisi kutsua Tukholman julistukseksi toisaalta Margareta Björnstadin, toisaalta mainitun symposiumin johdosta – suurin arvo lienee sen antamassa tuessa ammattilaisille kehitysmaissa, joissa on heikko tai olematon arkeologinen suojelukoneisto eikä esimerkiksi lainkaan korkeakouluopetusta. Kehittyneissä maissa se toimii referenssinä, johon voi palata, milloin leipiintyminen uhkaa tai perspektiivi katoaa. Käännöksen suomeksi on tehnyt Antero Tiisanen.

Markus Hiekkanen
Kansainväliset julistukset. ICOMOS, Helsinki 1992.

Julistus arkeologisen perinnön suojestusta ja hoidosta (suomeksi + in English)