Helsingin kulttuuriympäristö myytävänä
Harri Hautajärvi, Juhana Heikonen ja Timo Tuomi
Pamfletista Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla.
Vielä 2000-luvun alussa Helsingin kaupunkikuvallinen mittakaava oli yhtenäinen ja tasapainoinen, ja siluettia hallitsivat kirkontornit. Vuoden 2016 yleiskaavassa koko kaupunkialue määriteltiin tiivistettäväksi, ja ensimmäinen pilvenpiirtäjä oli jo rakenteilla.
Helsingin puistoja, virkistysalueita, katuja ja aukioita muutetaan nyt vauhdilla rakennusmaaksi, ja suojeltuja kulttuuriympäristöjä täydennetään harkitsemattomasti. Korkeaa ja tiivistä rakentamista perustellaan muun muassa ilmastonmuutoksen hidastamisella, vaikka vaikutus on viimeaikaisten tutkimusten perusteella päinvastainen tavallista suuremman energiankulutuksen ja lämpösaarekeilmiön vuoksi. Massiivisia hankkeita markkinoidaan myös elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden lisäämisellä. Helsinki kulkee jälkijunassa verrattuna vaikkapa Barcelonaan ja Pariisiin, joita uudistetaan muuttamalla katuja puistoiksi ja pyöräteiksi ja istuttamalla tuhatmäärin puita.
Helsingissä on tehty viime vuosina isoja linjanmuutoksia kaupunkisuunnittelussa ja maankäyttöpolitiikassa. Kaupungin organisaatio- ja hallintouudistuksessa on vähennetty kulttuuriympäristön asiantuntijuutta ja keskitetty valtaa demokraattisten toimintatapojen kustannuksella. Kiinteistösijoittajat ja rakennusliikkeet ovat päässeet hyödyntämään muutosta, kun kaupunki on toteuttanut harvoille yhtiöille suunnattuja suuria maanluovutushankkeita.
Samalla kun Helsingin kaupunkisuunnittelua on ulkoistettu rakennuttajille ja sijoittajille, hankkeiden läpinäkyvyys on heikentynyt, ja tietoa tihkuu vain tipotellen. Tähänkin kirjaan oli vaikeuksia saada kaavahankkeiden julkisia havainnekuvia ja muita dokumentteja, sillä esimerkiksi Helsingin kaupunkiympäristön toimiala väittää kaavakuviensa käyttöoikeuksien kuuluvan rakennuttajille ja konsulttitoimistoille. Siksi jouduimme tyytymään osittain kuvakaappauksiin verkkosivuilta.
Pamfletissamme arvioidaan kriittisesti Helsingin kaupunkisuunnittelua ja hallintoa. Olemme valikoineet käsiteltäviksi yli kymmenen merkittävää kulttuuriympäristöä, joita ollaan pilaamassa lisärakentamisella.
Haluamme herättää keskustelua yhteisen pääkaupunkimme arvoista, identiteetistä ja ominaispiirteistä. Haluamme kehittää, täydentää ja rakentaa Helsinkiä sen olemassa olevista vahvuuksista lähtien. Peräänkuulutamme kaupunkia, jonka suunnittelussa ja rakentamisessa tärkeimmälle sijalle palaisi yhteinen etu: yleinen viihtyvyys, ympäristöterveys, ilmastokestävyys ja kulttuuriympäristön vaaliminen.
Onnistuneella kaupunkisuunnittelulla, arkkitehtuurilla ja maisema-arkkitehtuurilla on iso merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnille. Siksi kaupunkisuunnittelua ei pidä luovuttaa yrityksille, ja siksi rakentamiseen tarvitaan myös ohjausta ja sääntelyä.
Kulttuuriympäristöjen ja virkistysalueiden vaaliminen on tärkeää, sillä niihin kiteytyy merkittävä osa kaupungin arvokkaimmista ominaisuuksista. Niistä muodostuu myös Helsingin todellinen vetovoima, joka erottaa sen muista kaupungeista.
Pamfletin kirjoittajina on 19 kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja kulttuuriympäristöjen asiantuntijaa. Julkaisijana ja kustantajana on neljä valtakunnallisesti merkittävää asiantuntijayhteisöä: Docomomo Suomi Finland, ICOMOSin Suomen osasto, Rakennustaiteen Seura sekä Suomen Arkkitehtiliiton alaosasto Rakennusperintö-SAFA.